Muut lehdet. Keskisuomalainen tiistaina 20.07.2004. 

Keijo Korhonen:Herran kukkarossa.

Missä Suomi sijaitsee? Ensimmäinen reaktioni: "Haetanneeko tuo mittään", sanoisi kainuulainen, liekö tuolla väliä missä tällainen pohjoisbaltilainen europrovinssi ja kenraalikuvernementti sijaitsee.

Vastaus kysymykseen on pääasiassa kognitiivinen: missä Suomen koetaan sijaitsevan. Euro-Suomessa vallitsee identiteettikriisi. Samalla kansallinen suuntakriisi. Johdatusta ei löydy vakiintuneilta valtarakenteilta. Suomen pääpuolueet ovat - anteeksi sanonta - suoraan perseestä: kaikki saman eliitin yllä pitämää samaa Vallan Puoluetta.

Eri tulkintoja.

Meksikolainen kirjailija ja kosmopoliitti Carlos Fuentes pohti äskettäin (teoksessa "Los años con Laura Diaz") eri kansakuntien vastauksia kysymykseen, mitä heille merkitsee la patria (sana tarkoittaa espanjan kielessä yhtä aikaa isänmaata, kotimaata ja synnyinmaata): Amerikkalaiselle la patria on optimistinen hymni, englantilaiselle väsynyt pila, venäläiselle tunteellista kiihkoilevaa hulluutta, ranskalaiselle älykästä ironiaa, espanjalaiselle ja meksikolaiselle tuskallinen päähänpinttymä.

Suomalaiselle kysymys on kaksitasoinen: Missä Suomi sijaitsee "sisään päin" eli osana suomalaisen minuutta, ja missä Suomi on ulkoisesti eli suhteessa maan fyysiseen ympäristöön.

Sisään päin suomalaisen patria on utopinen kesäyön unelma, kymmentuhatvuotisen metsäläisen Impivaara. (Suomalaiset ovat aina olleet utopioihin luiskahtavaa kansaa siirtolais-utopisteistä ja korpikommunisteista AKS-seuraan ja euro-hurahtaneisiin saakka.)

Suhteessa muihin on patrian hallitseva osa alemmuudentuntoista anteeksipyyntöä omasta olemassaolosta, antautumista viisaampien, vahvempien, parempien johtoon. Suomalaisen patria on siten eräs torpparimielen muoto. Kuten tuo pirulinen panslavisti Feodor Dostojevski totesi, suomalaiset eivät ole valtiota muodostava kansakunta, vaan ainesosa joko slaavien tai germaanien muodostamissa kansakunnissa. - 1917-1995 sattui 78 vuoden lipsahdus säännöstä, itsenäisyyden parenteesi. Siitä maksettiin uljaasti 1939-45. Nyt ollaan taas onnellisina isoisten sylissä.

Sijainti vaikka missä.

Ongelman "missä Suomi sijaitsee?" eksternaaliseen osaan on eri aikoina kehitelty erilaisia vastauksia: 1) syrjässä, kaukana, köyhänä - seurauksena pakoreaktiot: mm. pitää olla niin eurooppalaisia, niin eurooppalaisia että! Pitää olla luokan paras oppilas, Euroopan kovassa ytimessä...

2) eristettynä, saaressa, saarrettuna, etulinjassa - reaktio 

"Raja railona aukee 
edessä Aasia, Itä 
takana Länttä ja Eurooppaa 
varjelen vartija sitä!

3) etnisenä elementtinä: EU-eliittimme ja Brysselin byrokraatit ovat samalla linjalla Dostojevskin kanssa.

4) Baltiassa vai Pohjoismaissa: Talvisodan haaste otettiin vastaan pohjoismaisena kansakuntana, Eu-jäsenyyteen mentiin baltilaisena ja itäeurooppalaisena maana Venäjän uhkaa paeten.

5) omalla paikallaan, uniikkina: Pitkä kansallinen linja G.M. Sprengtportenista ja G.M. Armfeltista Paasikiveen ja Kekkoseen. Tämä linja kuljettiin loppuun 1994/95.

Muille puskurimaata.

Entäpä objektiivinen ongelma - miten muut
näkevät Suomen? Jos kysyn tätä oppilaaltani University of Arizonassa, saan vastaan hämmästynyttä tuijotusta: Mikä Suomi? Missä?

Historiallisesti Suomi on ollut ulkopuolisille vaihtomateriaalia, puskurimaata, harmaata vyöhykettä, lakmuspaperin tehtävässä. Mitä muuta voi odottaa maasta, jonka sijainti on noin 60-70 astetta p.l. ja asukasluku vieläkin vain viisi miljoonaa? Tarkastelen nykyistä tilannetta kahdelta tasolta.

1) Markkinataloudellisesti:

EU ei ole tärkeä traditionaalisena eurooppalaisena suurvaltahankkeena (Saksan/Ranskan akseli, Charlemagne'ismi) vaan hyötypohjana eurooppalaisperäisille ylikansallisille korporaatioille.

Globaalikapitalismin maaninen logiikka - mukaan luettuina keskittyminen, oligopolit, valtioiden vääristämät epätäydelliset markkinat, heikompien (sekä omien jäsenmaiden että kehitysmaiden) riisto, maailmanlaajuiset markkinat + tuotanto + pääomat + työvoima + management (esimerkkinä Nokia), uusi maantieteellinen luokkajako ydinalueet vs reuna-alueet, vapaan kaupan palvonta, uudet etuoikeutetut luokat (teollisuusjohto, kansainväliset byrokratiat, työvoimaeliitti eli symbolianalyytikot) - on luonut Talouden Uuden Maailmanjärjestyksen. Marxismi on kuollut, mutta monet Karl Marxin oivallukset ovat aina vain elinkelpoisia.

T.U.M. hyödyntää perinnäisiä valtioita, mutta välttää vastuita, jotka valtioiden on kannettava (mm. terveys- ja sosiaalikulut). Tämä on osa valtiojärjestelmän romuttumisprosessia.

Euroopan T.U.M:ssä Suomi on materiaalia, on reuna- ja syrjämaa. Suomi siis raataa, tuottaa ja vie epätoivoisesti dumppaushintoihin (huom. kauppa- ja vaihtotaseen kehitys: kukaan ei investoi Suomeen); on toissijainen markkina-alue, tuottaa hieman metsävaroja ja symboli-analyytikkoja. Maa hoidetaan onnistuneesti kotimaisella nöyrä-eliitillä, jonka edut yhtyvät euro-korporaatioiden ja Brysselin byrokratian johdon kollektiivietuihin.

Siivellä mennään.

2) Geopoliittisesti:

A) Hegemoniavaltion kannalta: USA tuottaa kansainvälisiä ilmaishyödykkeitä, myös Suomelle. Suomi on menettänyt post-SNTL-tilanteessa ja EU:n jäsenenä koko kiinnostavuutensa - hyvä! Olemme siivellä: saamme edut, mutta vältämme vaarat. Esim. terrorismivaara-humpuukin. Meihin ei yksikään järkevä "terroristi" tuhlaa vähäisiä resurssejaan. Mainiota!

B) Suomi ympäristönsä ronttivaltioiden (rogue states) kannalta: Kysymys on Paasikiven kohtalonkolmiosta Tukholma - Moskova - Berliini. Ruotsi ei ole ollut ronttivaltio 1600-luvun jälkeen. Historia kertoo, että suurvalta ja pienempikin on taipuvainen hyökkäyspolitiikkaan kun hallituksen käytettävissä on kurinalainen tai alistettu, huonosti koulutettu tai kansallisvihainen väestö, jonka rakenne on nuori. Aggressiovoiman ydin: runsaasti 18-22-vuotiaita nuoria miehiä.

Tärkein sosiaalitiede on demografia. Se kertoo meille suloista sanomaa: Saksan naisten fertiliteettiluku on 1,3, Venäjän 1,1. Saksan väestöstä on alle 15-vuotiaita 15 %, Venäjän 18 % (tämä luku johtaa hieman harhaan, koska väestön odotettavissa oleva elinikä on Venäjällä järkyttävän alhainen.) Saksa on siten ensimmäistä kertaa sitten Bismarckin ja Venäjä ensimmäistä kertaa sitten Iivana Tuikean "Julman" kyvytön hyökkäyspolitiikkaan.

Ei vain määrä vaan myös laatu.

Ei vain sotilaiden määrät, vaan myös laatu: kehittyvä modernismi, lisääntyvä hedonismi ja kansalaisen omien oikeuksien arvostaminen, parantuva koulutustaso, lisääntyvät ylikansalliset yhteydet, nuorten mahdollisuudet sijoittua yhteiskunnassa muutenkin kuin väkivaltakoneistojen palvelukseen - tekevät hyökkäyspolitiikan vaikeaksi. Se näkyy nyt Saksassa: Washington vaikertaa jo saksalaisen militarismin puutetta... Asenne "Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä" huvittaa ja pelottaa nykynuoria.

Itse asiassa perinteiset ronttivaltiot Saksa ja Venäjä turvaavat puskureina Suomea eräitä uusia paineita vastaan.

Summa summarum: Taloudellisesti Suomi sijaitsee EU-herrain kukkarossa, geopoliittisesti Suomi nyt vihdoinkin sijaitsee Herran kukkarossa. Yksinkertaisesti: kukaan ei meitä nyt uhkaa ja myös uhkapotentiaali on romahtanut.

Miten suloista onkaan olla vapaamatkustaja. Miten hyvä onkaan pysyä puolueettomana kiistoissa ja selkkauksissa, jotka eivät meidän etujamme kosketa. Miten nautinnollista onkaan olla näillä leveys- ja pituusasteilla pieni eli reilusti alle 1 promillea maailman ihmisistä.

"Kell onni on, hän onnen kätkeköön 
Kell aarre on, hän aarteen peittäköön 
Ja olkoon onnellinen onnestaan 
Ja rikas riemustansa yksin vaan!

Nyt ei tarvita Natoa eikä EU:n Blitzkrieg-joukkoja eikä helikopteri-militarismia. Nyt tarvitaan järkeä ja itsekkyyttä.

"Tuntemattoman" Lahtinen totesi: "Se yksi kohjo sieltä Saksasta lähtee liikkeelle, ja meidän nilkit seuraavat perässä." Mutta Lahtinen ei tuntenut Euroopan unionia.

Suomen turvallisuuspoliittinen ongelma on nyt, miten pitää kurissa meidän nilkit, jotka hinkuavat mukaan Euroopan hiekkalaatikolle. Ja eiköhän se ongelma ratkea demokratian keinoin.

Teksti on lyhennelmä esitelmästä, jonka Keijo Korhonen piti Jyväskylän Kesän ja Kauko Sorjosen säätiön tilaisuudessa 6.7. Korhonen on kansainvälisen politiikan professori Arizonan yliopistossa Yhdysvalloissa.

 
Experience the Reality.  Kuva: Pertti Manninen

Taivas. Jätskiä. Tärkeä hetki. Sateenkaaren alla. Sadetta ja ihmisiä. Kieppi I. Kieppi 2. Kieputin odottaa. 

Kuvat: Pertti Manninen Linnanmäellä keskiviikko-iltana 07.07.2004.

 
Experience the Reality.  Kuva: Pertti Manninen

Torstaina 01.07.2004. Pääkirjoitus muodostuu tällä viikolla erilaisista sanomista, joita voi lukea kukin halunsa mukaan haluamassaan järjestyksessä. 

Torstaina 08.07.2004. xxxxxxxxxxn xxxxxxxxx laskut. 
Hovioikeus teki oikeudenkäyntivirheen.  Tarkka selostus!

Vuosikirja 2003. Koko vuosi kahdella sivulla! tammikuu-kesäkuu 2003 kuvin. - heinäkuu-joulukuu 2003 kuvin. - tammikuu-kesäkuu 2003 ilman kuvia. - heinäkuu-joulukuu 2003 ilman kuvia.

08.01.2004.

01.01.2004.

Vuosikirja 2003. Koko vuosi kahdella sivulla! tammikuu-kesäkuu 2003 kuvin. - heinäkuu-joulukuu 2003 kuvin. - tammikuu-kesäkuu 2003 ilman kuvia. - heinäkuu-joulukuu 2003 ilman kuvia.

TOIMITUS. Vastaava päätoimittaja Pertti Manninen. Yhteydenotto: nettisanomat@hotmail.com. Copyright nettisanomat.com 2004/261. Sivut valmisti Pertti Manninen 22.07.2004, ensimmäinen versio: 23.07.2004 10.19. (26.07.2004 11:37 ). Vanhempi toimittaja ja kesätoimittaja. Kuvannut Pertti Manninen. 
2004/07/22  - nettisanomat.com  -  Missä Suomi sijaitsee? Keijo Korhonen: Herran kukkarossa. - Muut lehdet. Keskisuomalainen tiistaina 20.07.2004.  - 22.07.2004 - avoin - joka torstai - kuva - kuvat - pertti manninen - nettisanomat.

Torstaina 01.07.2004. Pääkirjoitus muodostuu tällä viikolla erilaisista sanomista, joita voi lukea kukin halunsa mukaan haluamassaan järjestyksessä. 

Torstaina 08.07.2004. xxxxxxxxxxn xxxxxxxxx laskut. 
Hovioikeus teki oikeudenkäyntivirheen.  Tarkka selostus!

Kasvoillesi onni suo.
Suru aina murheet tuo,
nyt ne peitä,
kaikk' kyyneleet heitä.
Nyt se on tehtävä, itku pois,
AIN', hymy elämän tois.
Taistele, muista sääntö vain,
niin, hymy AIN'.  Smile. Suomennos Pertti Manninen. 17.05.2001.

Torstaina 24.06.2004. 
Pääkirjoitus.
Ulosottomiehen ja  kihlakunnanvoudin operaatio mitätöi vanhuksen etuoikeutetun saatavan 

Torstaina 01.07.2004. Pääkirjoitus muodostuu tällä viikolla erilaisista sanomista, joita voi lukea kukin halunsa mukaan haluamassaan järjestyksessä.